HCM takana,
En ole tänne kirjoittanut sitten puolikkaan. Elämässäni on tapahtunut paljon mullistuksia ja voisi sanoa että kaikki on mennyt aikalailla uusiksi. En halua täällä lähteä kertomaan yksityiskohtia, mutta treenailut jäi aika lailla vähemmälle ja pitkiä lenkkejä olen tehnyt vähän, kesäkuussa yhden 25 km ja sen jälkeen noin neljä 16 km lenkkiä. On ollut myös viikkoja jolloin olen juossut tasan nolla kappaletta lenkkejä. Pääasiassa kuitenkin noin 3-4 kertaa viikossa 7-10 km lenkkejä. Viikonloput on menneet aika juhlatunnelmissa ja se on tietenkin vienyt veronsa. En rupea täällä vääristelemään asioita vaan pyrin kertomaan miten ne oikeasti ovat..
Jokatapauksessa maratonille lähdettiin pelonsekaisin tuntein. Lähdin 4.15 jäniksen perään ja ensimmäinen 10 km taittui muistaakseni aikaan 1.07 ja sen jälkeen päätin että se on kaikki tai ei mitään, tiedän pystyväni parempaan. Päätin, että otan 4 tunnin ryhmän kiinni ja se tapahtui noin puolikkaaseen mennessä. Kovempi vauhti tuntui hyvältä ja päätin jatkaa samaa rataa. Mietin koko ajan lausetta "maraton alkaa 33 km jälkeen" no 33 km kohdalla alkoi painamaan jo hieman ja viimeiset kilometrit olivat aika tuskaisia, hoin vain itselleni että nyt et kävele, jaloissa painaa mutta kohta olet maalissa ja aika näyttää hyvältä. Viimeiset 500 metriä ja jalat alkoivat vetelemään todella ripeää tahtia, aivan mieletöntä vauhtia suorastaan. Suu kaartui hymyyn kun saavuin stadionille ja maaliin aikaa 3.43. En voi sanoa muuta kun näillä treenailuilla ja juhlimisilla en voi olla kun tyytyväinen saavutukseeni.
Mitä seuraavaksi? Maaliin tulon jälkeen tämä oli ensimmäisenä mielessä.. Huvittavaa sinänsä, mutta tuli sellainen olo että tässäkö tämä nyt oli, matka jota olen kunnioittanut ja haaveillut siitä hetkestä ja jopa onnen kyyneleistä jos/kun maaliin pääsen ja tässä se nyt oli. Ehkä Tukholman maraton ja aikatavoite 3.30 ensi vuonna?
Haluan kiittää kaikkia jotka minua ovat tsempanneet ja uskoneet että pystyn siihen. Maratonaamun tsemppi viestit ja puhelut olivat todella tarpeen, kiitos siis kaikille!
Kaikille jotka miettivät että lähtisivätkö maratonille niin vastaukseni on että ehdottomasti, jokainen pystyy juoksemaan maratonin kun tarpeeksi uskoo itseensä. Itselläni peruskunto on aina ollut todella hyvä ja se varmasti pelasti minut vaikka treenailu ei kesällä ole ollut päälimmäisenä mielelessä. En siis sano että jokainen pystyy sen tekemään samalla tyylillä kuin minä enkä sitä tietenkään suosittele. Tämän blogin tarina oli lyhyt mutta täytyi tulla tänne vielä kertomaan että kyllä se juoksu on juostu ja vielä ihan hyvällä ajalla.
-Emmi
sunnuntai 18. elokuuta 2013
maanantai 13. toukokuuta 2013
Hengissä ollaan..
En ole taas tänne hetkeen kirjoitellut. Edellinen postaus taisi olla viime maanantaina ja liittyä HCR:ään. Puolikkaasta jäi muistoksi todella kipeät akillesjänteet/ nilkan ulkosyrjä, liekö ollut kengät liian löysällä vai mikä.. Viime maanantaina koitin lenkkeillä ja se oli tuskaista, ei luistanut ollenkaan ja polttava kipu tuntui nilkoissa tai jossain siellä alueella. Juoksin 6.5 km ja se tuntui kyllä kolme kertaa pidemmältä matkalta :D Sen jälkeen lihkaset rutisivat todella oudosti kipukohdassa ja päätin pitää hieman taukoa ja syödä tulehduskipulääkekuurin. No kuten kaikki minut tuntevat tietää, liikkumatta en osaa olla, päätin pyöräillä töihin tiistaina ja käydä salilla, yhteensä kilometreja reilu 30 ja salia noin tunti. Illalla tästä kiitoksena noidannuoli. AAARGH, se oli kivuliasta. Kurkotin kohti keittiön pöytää kun selässä napsahti ja lyyhistyin maahan. Liikkuminen oli sietämätöntä. Netistä luin että pitkän matkan juoksu voi aiheuttaa tätä, tosin itselläni tämä sama vaiva on uusiutunut joka vuoden välein viimeiset kolme vuotta, ensi vuotta siis odotellessa. No töihin oli linkutettava seuraavana päivänä, mahdoin olla näky kun huulta purren liikuin ja päänuppi menosuuntaan kun ei suoraksi selkää saanut, minulla oli siis asioita jotka oli saatava tehtyä kun perjantain olin ilmoittanut olevani vapaalla. Sain onneksi pakolliset hommat tehtyä ja mehiläisestä ajan klo 10. Lääkäri määräsi kunnon lääkkeet ja nukuinkin kotiin päästyäni kolme tuntia ja päälle 11 tunnin yöunet, ai mitenniin pää sekaisin :D
Kipu hellitti jo keskiviikkoiltana siten, että pystyin koiran kanssa kävelemään tunnin lenkin. Torastaina herätessä kipu oli tipotiessään, minulle tämä tarkoittaa että voin lähteä lenkille, moni varmasti ajattelee että todella tyhmää, mutta sillä periaatteella lähdin että vähänkin kipua niin lopetan heti. No mitään ei tuntunut missään koko aikana ja koiran kanssa juostiin 8 km.
Perjantaina päätin juosta viikon pitkiksen. Olimme sopineet että menemme porukalla grillailemaan ja huutamaan suomen voittoon. Avopuoliso meni autolla ja minä juoksin, matkaa kertyi 21,5 km ja aikaa 1 h 57 min. Tuntui aivan mahtavala juosta. Juoksun jälkeen olo oli tosin kaikkea muuta kuin loistava, maha tuli taas aivan jäätävän kipeäksi. Aloin miettimään yhtäläisyyksiä aikaisempiin pitkiksiin ja vatsakipuihin, olen syönyt aina puuroa ja ruisleipää, liian kuitupitoista kenties? Koitan olla nyt ilman ruisleipää sillä tuntuu että vatsa turpoaa siitä.
Lauantai oli välipäivä ja grillausta ystäväporukalla. Sunnuntaina sain houkuteltua avopuolison mukaan lenkille, rauhallista tahtia mentiin sillä tunti meni 9 kilometrin matkaan, mutta teki hyvää. Palauttaa lihaksia mukavasti. Tästä suuntasin juhlimaan omaa äitiäni <3 Oli aivan mielettömät ruuat taas ja sitäkin parempaa seuraa!
Maanantaina oli salillä käsirääkki ja keskivartalon vahvistus. Tänään luvassa olisi 7-8km lenkkeilyä työmatkapyöräilyn, 30 km, lisäksi. Illalla ajattelin mennä saunaan, aah :)
Pitäisi vissiin postailla vähän useammin kun tuppaa tulemaan liian pitkiä tarnoita. Kertokaa ihmeessä jos teillä on jotain vinkkejä tuohon vatsaa tai vastaavia noidannuoli kokemuksia, kuulisin enemmän kuin mielelläni!
Extreme runia odotellessa, saa nähdä osallistunko ollenkaan, tuli hieman yllätyksenä tuo kuran määrä :D
Emmi
En ole taas tänne hetkeen kirjoitellut. Edellinen postaus taisi olla viime maanantaina ja liittyä HCR:ään. Puolikkaasta jäi muistoksi todella kipeät akillesjänteet/ nilkan ulkosyrjä, liekö ollut kengät liian löysällä vai mikä.. Viime maanantaina koitin lenkkeillä ja se oli tuskaista, ei luistanut ollenkaan ja polttava kipu tuntui nilkoissa tai jossain siellä alueella. Juoksin 6.5 km ja se tuntui kyllä kolme kertaa pidemmältä matkalta :D Sen jälkeen lihkaset rutisivat todella oudosti kipukohdassa ja päätin pitää hieman taukoa ja syödä tulehduskipulääkekuurin. No kuten kaikki minut tuntevat tietää, liikkumatta en osaa olla, päätin pyöräillä töihin tiistaina ja käydä salilla, yhteensä kilometreja reilu 30 ja salia noin tunti. Illalla tästä kiitoksena noidannuoli. AAARGH, se oli kivuliasta. Kurkotin kohti keittiön pöytää kun selässä napsahti ja lyyhistyin maahan. Liikkuminen oli sietämätöntä. Netistä luin että pitkän matkan juoksu voi aiheuttaa tätä, tosin itselläni tämä sama vaiva on uusiutunut joka vuoden välein viimeiset kolme vuotta, ensi vuotta siis odotellessa. No töihin oli linkutettava seuraavana päivänä, mahdoin olla näky kun huulta purren liikuin ja päänuppi menosuuntaan kun ei suoraksi selkää saanut, minulla oli siis asioita jotka oli saatava tehtyä kun perjantain olin ilmoittanut olevani vapaalla. Sain onneksi pakolliset hommat tehtyä ja mehiläisestä ajan klo 10. Lääkäri määräsi kunnon lääkkeet ja nukuinkin kotiin päästyäni kolme tuntia ja päälle 11 tunnin yöunet, ai mitenniin pää sekaisin :D
Kipu hellitti jo keskiviikkoiltana siten, että pystyin koiran kanssa kävelemään tunnin lenkin. Torastaina herätessä kipu oli tipotiessään, minulle tämä tarkoittaa että voin lähteä lenkille, moni varmasti ajattelee että todella tyhmää, mutta sillä periaatteella lähdin että vähänkin kipua niin lopetan heti. No mitään ei tuntunut missään koko aikana ja koiran kanssa juostiin 8 km.
Perjantaina päätin juosta viikon pitkiksen. Olimme sopineet että menemme porukalla grillailemaan ja huutamaan suomen voittoon. Avopuoliso meni autolla ja minä juoksin, matkaa kertyi 21,5 km ja aikaa 1 h 57 min. Tuntui aivan mahtavala juosta. Juoksun jälkeen olo oli tosin kaikkea muuta kuin loistava, maha tuli taas aivan jäätävän kipeäksi. Aloin miettimään yhtäläisyyksiä aikaisempiin pitkiksiin ja vatsakipuihin, olen syönyt aina puuroa ja ruisleipää, liian kuitupitoista kenties? Koitan olla nyt ilman ruisleipää sillä tuntuu että vatsa turpoaa siitä.
Lauantai oli välipäivä ja grillausta ystäväporukalla. Sunnuntaina sain houkuteltua avopuolison mukaan lenkille, rauhallista tahtia mentiin sillä tunti meni 9 kilometrin matkaan, mutta teki hyvää. Palauttaa lihaksia mukavasti. Tästä suuntasin juhlimaan omaa äitiäni <3 Oli aivan mielettömät ruuat taas ja sitäkin parempaa seuraa!
Maanantaina oli salillä käsirääkki ja keskivartalon vahvistus. Tänään luvassa olisi 7-8km lenkkeilyä työmatkapyöräilyn, 30 km, lisäksi. Illalla ajattelin mennä saunaan, aah :)
Pitäisi vissiin postailla vähän useammin kun tuppaa tulemaan liian pitkiä tarnoita. Kertokaa ihmeessä jos teillä on jotain vinkkejä tuohon vatsaa tai vastaavia noidannuoli kokemuksia, kuulisin enemmän kuin mielelläni!
Extreme runia odotellessa, saa nähdä osallistunko ollenkaan, tuli hieman yllätyksenä tuo kuran määrä :D
Emmi
maanantai 6. toukokuuta 2013
HCR
Lauantaina juostiin siis Helsinki City Run. En ymmärrä miten mua jännitti tosi paljon. Tokasin avopuolisolle siinä aamupalaa syödessä että olisipa kello jo neljä, ja vastaukseksi sain että olenko ihan hullu, on lauantai ja toivoisin että kello menisi nopeammin. Totta, yleensä en todellakaan toivo sellaista :D Päivän syömiset sain ajoitettua oikein hyvin, aamulla söin kaksi jälkiuunileivän viipaletta, lähdin tunnin rauhalliselle lenkille koiran kanssa ja vielä yhden aikaan söin pienen kulhollisen puuroa voisilmän kanssa. Puolituntia ennen juoksua söin vielä banaanin, veden juonnin lopetin muutamaa tuntia ennen. Juoksupaikalle menin juuri ennen lähtöä, ehkä hieman liiankin viimetippaan.
Lähtölaskenta alkoi ja juoksu starttasi. Ihmisiä oli todella paljon. Ajattelin että otan alun hieman rauhallisemmin, kyllä tätä kesti ehkä 500 m, että se siitä hieman rauhallisemmin. Aamulla tuntui että en pääse edes aikaan 1.50, ei tuntunut hyvältä juoksupäivältä, mutta kun alkuun pääsi niin tuntui että kyllä tämä tästä. Juomapisteiden sijoittelu oli mielestäni onnistunut todella hyvin ja ruuhkakin alkoi hellittämään. Lähtöryhmääni en muista, mutta tavoiteajan olin antanut 2 tuntia. Se tiesi siis sitä, että ohituksia on koko matkan. Tämä ei muuten haitannut, mutta kapeimmissa kohdissa sai kyllä hidastaa liikaakin, omaa tyhmyyttäni ehkä kun en lähtenyt aiemmin. 19 kilometriin asti ei ollut oikeastaan sen pahempia tuntemuksia, henkeä en saanut ihan kulkemaan kuin unelma mutta ihan ok. 19 kilometrin kohdalla alkoi siis jaloissa tuntumaan (todennäköisesti siksi kun tiesin että tämä loppuu kohta) ja kannusamassa oli joku aivan tuikituntematon nuori neiti joka heitti minulle yläfemmat, ei vitsit paljon sain energiaa siitä hymystä ja tsempistä vieraalta ihmiseltä, KIITOS! :)
Omia kannustusjoukkoja en nähnyt, tosin olin koko matkan niin keskittynyt juoksuun ettei ihme, ja kuulokkeet korvilla. Viimeinen mäki oli matkan pahin kohta, tiedät että tämä loppuu ja vielä pitäisi tämä mäki jaksaa, samanalaista kovaa vauhtia en saanut loppuun kun länsiväyläjuoksulla, mutta maaliin pääsin ajassa 1,44 ja risat. Vau, olen todella tyytyväinen. Juoksun jälkeen minua ei vallannut hieno olo hyvästä ajasta huolimatta, sillä vatsaan alkoi sattumaan aivan sairaasti. Muutenkin olo oli aika heikko. Olin luvannut mennä kaverille saunomaan, mutta se oliko minusta seuraa oikeasti en menisi siitä niin takuuseen :D ruoka ei oikein maittanut pitkän matkan jälkeen ja kauheassa vatsakivussa.
Seuraavana päivänä muistona oli nilkan/pohjeen ulkosyrjän kipuilu joka jatkuu vielä tänäkin päivänä. Eilen pidin ansaitun lepopäivän ja kävin vain kävelemässä koiran kanssa, tänään pitäisi sitten lähteä taas hommiin. On se juoksu vaan ihanaa, haluan toivottaa onnea kaikille jotka maaliin asti pääsivät. Ei sitä aikaa kannata aina niin tuijottaa. Matkan varrella oli eräs nainen, jolla oli päällä paita "Tavoitteena maali". Siitähän tässä on kyse, että voittaa itsensä ja pääsee maaliin, tavoiteajan kanssa tai ilman. Vaikka itselläni oli selvät aikatavoitteet, mutta maratonilla minullakin voisi aivan hyvin olla päällä "tavoitteena maali" paita. Jokatapauksessa, kyllä jokainen matkalle lähtenyt voi olla ylpeä itsestään.
Tästä on hyvä jatkaa kohti päätavoitetta ja ne joilla sitä ei vielä ole niin asettakaa ihmeessä itsellenne sellainen, hyvä päämäärä on tuo 17.8 järjestettävä HCM. Joku viisas on sanonut, että jokainen HCR:llä maaliin päässyt pystyy juoksemaan HCM:n säännöllisellä harjoittelulla ;)
Emmi
Lauantaina juostiin siis Helsinki City Run. En ymmärrä miten mua jännitti tosi paljon. Tokasin avopuolisolle siinä aamupalaa syödessä että olisipa kello jo neljä, ja vastaukseksi sain että olenko ihan hullu, on lauantai ja toivoisin että kello menisi nopeammin. Totta, yleensä en todellakaan toivo sellaista :D Päivän syömiset sain ajoitettua oikein hyvin, aamulla söin kaksi jälkiuunileivän viipaletta, lähdin tunnin rauhalliselle lenkille koiran kanssa ja vielä yhden aikaan söin pienen kulhollisen puuroa voisilmän kanssa. Puolituntia ennen juoksua söin vielä banaanin, veden juonnin lopetin muutamaa tuntia ennen. Juoksupaikalle menin juuri ennen lähtöä, ehkä hieman liiankin viimetippaan.
Lähtölaskenta alkoi ja juoksu starttasi. Ihmisiä oli todella paljon. Ajattelin että otan alun hieman rauhallisemmin, kyllä tätä kesti ehkä 500 m, että se siitä hieman rauhallisemmin. Aamulla tuntui että en pääse edes aikaan 1.50, ei tuntunut hyvältä juoksupäivältä, mutta kun alkuun pääsi niin tuntui että kyllä tämä tästä. Juomapisteiden sijoittelu oli mielestäni onnistunut todella hyvin ja ruuhkakin alkoi hellittämään. Lähtöryhmääni en muista, mutta tavoiteajan olin antanut 2 tuntia. Se tiesi siis sitä, että ohituksia on koko matkan. Tämä ei muuten haitannut, mutta kapeimmissa kohdissa sai kyllä hidastaa liikaakin, omaa tyhmyyttäni ehkä kun en lähtenyt aiemmin. 19 kilometriin asti ei ollut oikeastaan sen pahempia tuntemuksia, henkeä en saanut ihan kulkemaan kuin unelma mutta ihan ok. 19 kilometrin kohdalla alkoi siis jaloissa tuntumaan (todennäköisesti siksi kun tiesin että tämä loppuu kohta) ja kannusamassa oli joku aivan tuikituntematon nuori neiti joka heitti minulle yläfemmat, ei vitsit paljon sain energiaa siitä hymystä ja tsempistä vieraalta ihmiseltä, KIITOS! :)
Omia kannustusjoukkoja en nähnyt, tosin olin koko matkan niin keskittynyt juoksuun ettei ihme, ja kuulokkeet korvilla. Viimeinen mäki oli matkan pahin kohta, tiedät että tämä loppuu ja vielä pitäisi tämä mäki jaksaa, samanalaista kovaa vauhtia en saanut loppuun kun länsiväyläjuoksulla, mutta maaliin pääsin ajassa 1,44 ja risat. Vau, olen todella tyytyväinen. Juoksun jälkeen minua ei vallannut hieno olo hyvästä ajasta huolimatta, sillä vatsaan alkoi sattumaan aivan sairaasti. Muutenkin olo oli aika heikko. Olin luvannut mennä kaverille saunomaan, mutta se oliko minusta seuraa oikeasti en menisi siitä niin takuuseen :D ruoka ei oikein maittanut pitkän matkan jälkeen ja kauheassa vatsakivussa.
Seuraavana päivänä muistona oli nilkan/pohjeen ulkosyrjän kipuilu joka jatkuu vielä tänäkin päivänä. Eilen pidin ansaitun lepopäivän ja kävin vain kävelemässä koiran kanssa, tänään pitäisi sitten lähteä taas hommiin. On se juoksu vaan ihanaa, haluan toivottaa onnea kaikille jotka maaliin asti pääsivät. Ei sitä aikaa kannata aina niin tuijottaa. Matkan varrella oli eräs nainen, jolla oli päällä paita "Tavoitteena maali". Siitähän tässä on kyse, että voittaa itsensä ja pääsee maaliin, tavoiteajan kanssa tai ilman. Vaikka itselläni oli selvät aikatavoitteet, mutta maratonilla minullakin voisi aivan hyvin olla päällä "tavoitteena maali" paita. Jokatapauksessa, kyllä jokainen matkalle lähtenyt voi olla ylpeä itsestään.
Tästä on hyvä jatkaa kohti päätavoitetta ja ne joilla sitä ei vielä ole niin asettakaa ihmeessä itsellenne sellainen, hyvä päämäärä on tuo 17.8 järjestettävä HCM. Joku viisas on sanonut, että jokainen HCR:llä maaliin päässyt pystyy juoksemaan HCM:n säännöllisellä harjoittelulla ;)
Emmi
sunnuntai 28. huhtikuuta 2013
Kuiva vappu?
Monessakin mielessä varmasti kyllä ja toisaalta taas ei :) Eli sään puolesta toivon erittäinkin kuivaa vappua, myös alkoholin puolesta tulee olemaan rutikuiva. Toisaalta mielen ei pidä antaa mennä kuivan puolelle ;) Syy siihen miksi pysyttelen aivan nollatoleranssilla liikenteessä on lauantaina juostava Helsinki City Run. Muutenkin olen viimeksi kunnolla ottanut helmikuussa, ei tee mieli. Menee treenit hukkaan ja seuraavana/ seuraavina päivinä on väsynyt ja kehitys heikkenee. Eli mielummin syön ja nukun hyvin, se on sitä mistä minä saan voimaa ja hyvän mielen.
Viikonloppu tuli vedettyä aika tiukat treenit, piti siis ottaa aika kevyesti ja säästellä tuota puolikasta varten, mutta toisin kävi. Perjantaina oli todella hyvä vauhti + mäkitreeni matolla ja siihen perään kunnon salitreeni, koiran lenkki ja sauna, kyllä tuntui hyvälle. Launataina oli tarkoitus lähteä tekemään noin 12 km kevyt lenkki, mutta eksyin :D Siis kyllä, eksyin ja matkaa tuli 22,3 km :D Mutta positiivista oli ettei oikeastaan tuntunut missään. Sunnuntaina oli välipäivä juoksusta ja lähdimme avopuolison kanssa pyöräilemään reitti minulle mistä pääsen pyörällä töihin, kilometrejä kertyi 33. Lopputuloksena on hieman kipeytynyt polvi (jostain syystä polvet kipeytyvät aina keväällä ensimmäisistä pyöräilyistä vaikka kuinka käyttää vaihteita).. Nyt tuntuu kyllä takamuksessa että on pyöräillyt :D
Tämän viikon olisi tarkoitus olla aika kevyt ensi lauantaihin asti. Tosin tänään tulee vielä aika rankka juoksu, sillä meillä on viimeinen ohjattu juoksumattotreeni tänä keväänä ja sieltä en malta olla poissa! Ja pääperiaatteni on ollut se, etten tähtää kisamielessä muutakuin maratonille, tosin ensimmäisessä juoksussa se meni pahasti pieleen.. Toki minulla tavoitteena on alle 2 h puolikkaalla ja sen pitäisi mennä kevyesti, olen haaveillut 1.40-1.50 ajasta jos kaikki meneen nappiin ja saan jalat kunnon asemiin lauantaiksi. Nyt vaan paljon hyvää mieltä ja vappu rauhassa niin hyvä siitä tulee!
Tsemppiä kaikille HCR:ään, voi olla etten ehdi ennen sitä kirjoitella. Otetaan kaikki vappu rauhassa ja nestetankkauksen kannata, ja nyt en puhu niistä % juomista ;)
Emmi
Monessakin mielessä varmasti kyllä ja toisaalta taas ei :) Eli sään puolesta toivon erittäinkin kuivaa vappua, myös alkoholin puolesta tulee olemaan rutikuiva. Toisaalta mielen ei pidä antaa mennä kuivan puolelle ;) Syy siihen miksi pysyttelen aivan nollatoleranssilla liikenteessä on lauantaina juostava Helsinki City Run. Muutenkin olen viimeksi kunnolla ottanut helmikuussa, ei tee mieli. Menee treenit hukkaan ja seuraavana/ seuraavina päivinä on väsynyt ja kehitys heikkenee. Eli mielummin syön ja nukun hyvin, se on sitä mistä minä saan voimaa ja hyvän mielen.
Viikonloppu tuli vedettyä aika tiukat treenit, piti siis ottaa aika kevyesti ja säästellä tuota puolikasta varten, mutta toisin kävi. Perjantaina oli todella hyvä vauhti + mäkitreeni matolla ja siihen perään kunnon salitreeni, koiran lenkki ja sauna, kyllä tuntui hyvälle. Launataina oli tarkoitus lähteä tekemään noin 12 km kevyt lenkki, mutta eksyin :D Siis kyllä, eksyin ja matkaa tuli 22,3 km :D Mutta positiivista oli ettei oikeastaan tuntunut missään. Sunnuntaina oli välipäivä juoksusta ja lähdimme avopuolison kanssa pyöräilemään reitti minulle mistä pääsen pyörällä töihin, kilometrejä kertyi 33. Lopputuloksena on hieman kipeytynyt polvi (jostain syystä polvet kipeytyvät aina keväällä ensimmäisistä pyöräilyistä vaikka kuinka käyttää vaihteita).. Nyt tuntuu kyllä takamuksessa että on pyöräillyt :D
Tämän viikon olisi tarkoitus olla aika kevyt ensi lauantaihin asti. Tosin tänään tulee vielä aika rankka juoksu, sillä meillä on viimeinen ohjattu juoksumattotreeni tänä keväänä ja sieltä en malta olla poissa! Ja pääperiaatteni on ollut se, etten tähtää kisamielessä muutakuin maratonille, tosin ensimmäisessä juoksussa se meni pahasti pieleen.. Toki minulla tavoitteena on alle 2 h puolikkaalla ja sen pitäisi mennä kevyesti, olen haaveillut 1.40-1.50 ajasta jos kaikki meneen nappiin ja saan jalat kunnon asemiin lauantaiksi. Nyt vaan paljon hyvää mieltä ja vappu rauhassa niin hyvä siitä tulee!
Tsemppiä kaikille HCR:ään, voi olla etten ehdi ennen sitä kirjoitella. Otetaan kaikki vappu rauhassa ja nestetankkauksen kannata, ja nyt en puhu niistä % juomista ;)
Emmi
keskiviikko 24. huhtikuuta 2013
Viikon pahin päivä... lepopäivä nimittäin..
Kuten edeltä voi jo päätellä, tänään pitäisi siis viettää lepopäivää, ansaittua sellaista kylläkin. Siltikin mieli haluaisi kovasti juoksemaan/salille, mutta pitäisi vaan muistaa että lepo yhtä tärkeässä, jopa tärkeämässä, roolissa kun itse treeni kun kovaa treenaa.
Maanantaina sain vajaa tuntia ennen kuulla, että juoksumattotreenit on peruttu. No päätin käydä tekemässä palauttavan "hölköttelyn" 6 km mutta lopussa katsoin keskinopeutta, joka lähenteli 11 km/h. En osaa juosta hiljaa, mutta toisaalta se tuntui palauttavalta eikä syke lähtenyt korkealle. Tiistaina kävin tekemässä matolla vauhtitreenin, se on aivan mielettömän tehokasta, hiki virtaa. 10 min alkulämmöt ja sitten 15 minuutin ajan lisätään nopeutta 0.1-0.5 km/h minuutin välein, itselläni tarkoittaa joka toinen kerta 0,2 ja joka toinen 0,3 loppussa vauhtia noin 14 km/h. Mielettömän hyvä treeni. Tähän perään vielä kädet ja keskivartalo ja hyvä mieli on taattu! Keskiviikkona kävin tekemässä maratonvauhtisen lenkin 8 km ja kyllä alkaa jaloissa jo tunumaan ku viimeksi ollut lepopäivä viime keskiviikkona, kyllä sitä voi hyvällä omallatunnolla levätä ja syödä hyvin tänään ;)
Odottelen yhä sitä pöyräilyä töihin, en siis saanut aikaiseksi tänään kun luulin että sataa niinkuin ilmatieteenlaitos ilmoitti, tosin aamulla paistoi ja olisi ollut mahti keli pyöräillä mutta pyörä varastossa ja kumit ilmaamatta. Joku toinen päivä. Voisin viikonloppuna käydä ajamassa reitin niin tiedän tarkalleen mistä mennä, ei tule sitten yllätyksiä :)
Urheilullista loppuviikkoa kaikille, urheillaan ja muistetaan nauttia siitä ja sen tuomasta hyvästä olosta! Mikä tärkeintä, annetaan sen näkyä!
Emmi
Kuten edeltä voi jo päätellä, tänään pitäisi siis viettää lepopäivää, ansaittua sellaista kylläkin. Siltikin mieli haluaisi kovasti juoksemaan/salille, mutta pitäisi vaan muistaa että lepo yhtä tärkeässä, jopa tärkeämässä, roolissa kun itse treeni kun kovaa treenaa.
Maanantaina sain vajaa tuntia ennen kuulla, että juoksumattotreenit on peruttu. No päätin käydä tekemässä palauttavan "hölköttelyn" 6 km mutta lopussa katsoin keskinopeutta, joka lähenteli 11 km/h. En osaa juosta hiljaa, mutta toisaalta se tuntui palauttavalta eikä syke lähtenyt korkealle. Tiistaina kävin tekemässä matolla vauhtitreenin, se on aivan mielettömän tehokasta, hiki virtaa. 10 min alkulämmöt ja sitten 15 minuutin ajan lisätään nopeutta 0.1-0.5 km/h minuutin välein, itselläni tarkoittaa joka toinen kerta 0,2 ja joka toinen 0,3 loppussa vauhtia noin 14 km/h. Mielettömän hyvä treeni. Tähän perään vielä kädet ja keskivartalo ja hyvä mieli on taattu! Keskiviikkona kävin tekemässä maratonvauhtisen lenkin 8 km ja kyllä alkaa jaloissa jo tunumaan ku viimeksi ollut lepopäivä viime keskiviikkona, kyllä sitä voi hyvällä omallatunnolla levätä ja syödä hyvin tänään ;)
Odottelen yhä sitä pöyräilyä töihin, en siis saanut aikaiseksi tänään kun luulin että sataa niinkuin ilmatieteenlaitos ilmoitti, tosin aamulla paistoi ja olisi ollut mahti keli pyöräillä mutta pyörä varastossa ja kumit ilmaamatta. Joku toinen päivä. Voisin viikonloppuna käydä ajamassa reitin niin tiedän tarkalleen mistä mennä, ei tule sitten yllätyksiä :)
Urheilullista loppuviikkoa kaikille, urheillaan ja muistetaan nauttia siitä ja sen tuomasta hyvästä olosta! Mikä tärkeintä, annetaan sen näkyä!
Emmi
maanantai 22. huhtikuuta 2013
Lääh ja puuh!
Kuvastaa hyvin eilistä länsiväyläjuoksua, tuntui ettei happi kulje. Jalat kyllä jaksoivat mutta hengitystä en saanut pelaamaan rennosti. En tiedä johtuuko siitepölyn määrästä (jota naamani oli täynnä juoksun loputtua) vai kovasta vauhdista verrattuna perusvauhtiin, joka itselläni on hieman reilu 10 km/h. Veikkaampa jälkimmäistä.. Juoksin siis 17,4km aikaan 1 h 28 min ja rapiat päälle. Keskivauhdiksi tulee vajaa 12 km/h, joka on minulle todella kova verrattuna normaaliin. Kyllä sitten illalla väsyttikin. Ajattelin tosiaan, että tämän otan ihan viikon pitkänä lenkkinä, no eihän sitä pystynyt menemään hiljaa, harjotuksen puutetta. Edellisen päivän makean ähky siskon synttäreillä ei varmasti edesauttanut asiaa, ensi kerralla viisaammin.
Ostin toiset juoksukengätkin lauantaina, Asics trainerit. Menimme puhoksen Intersportiin kun olin katsonut Asicsen Kayanoita, tosiaan luulin että tarvitsen pronaatiotuetut kengät. No paikalla oli fysioterapeutti joka katsoi askellustani kävelyssä, kyykyissä ja juoksussa, lopputukosena hyvin neutraali askellus (?!). Olin todella yllättynyt. Eli kannattaa antaa ammattilaisen katsoa omaa askellusta, olisin ostanut aivan vääränlaiset kengät ja ihmetellyt kun jalat hajoaa. Onneksi nuo omat Niket soveltuvat kuulemma myös omalle askellukselleni. Normaalisti juoksen siis Niken Lunareclipseillä, mutta toisten hankinta oli välttämätöntä kun treenipäiviä tulee putkeen sen verran ettei vaimennukset ehdi palautua kengistä. Tänään testaan niitä ensimmäisen kerran, katsotaan tuleeko taas polvi kipeäksi (on tosin jo valmiiksi eilisen jäljiltä hieman hellä..). Voiu olla, että nuo Asicset vaihtuvatkin ykköskengiksi.
Tämän viikon torstain juoksu olisi tarkoitus vaihtaa töihin pöyräilyyn, tulee 15 km per siivu eli 30 km pöyräilyt päivään, ei paha :) Varsinkin kun sääkin näyttää suosivan, vaikka enhän ole sokerista..kai :D Juoksu sateella ei haittaa, mutta kyllä se vähän inhottaa kun aamusta on ihan märkä ja työpäivä edessä.
Ainiin viimeviikon saldo meinasi unohtua, kilometreja kertyi viime viikolla vähän vajaa 50. Punttitreeniä 1 kpl.
Emmi
Kuvastaa hyvin eilistä länsiväyläjuoksua, tuntui ettei happi kulje. Jalat kyllä jaksoivat mutta hengitystä en saanut pelaamaan rennosti. En tiedä johtuuko siitepölyn määrästä (jota naamani oli täynnä juoksun loputtua) vai kovasta vauhdista verrattuna perusvauhtiin, joka itselläni on hieman reilu 10 km/h. Veikkaampa jälkimmäistä.. Juoksin siis 17,4km aikaan 1 h 28 min ja rapiat päälle. Keskivauhdiksi tulee vajaa 12 km/h, joka on minulle todella kova verrattuna normaaliin. Kyllä sitten illalla väsyttikin. Ajattelin tosiaan, että tämän otan ihan viikon pitkänä lenkkinä, no eihän sitä pystynyt menemään hiljaa, harjotuksen puutetta. Edellisen päivän makean ähky siskon synttäreillä ei varmasti edesauttanut asiaa, ensi kerralla viisaammin.
Ostin toiset juoksukengätkin lauantaina, Asics trainerit. Menimme puhoksen Intersportiin kun olin katsonut Asicsen Kayanoita, tosiaan luulin että tarvitsen pronaatiotuetut kengät. No paikalla oli fysioterapeutti joka katsoi askellustani kävelyssä, kyykyissä ja juoksussa, lopputukosena hyvin neutraali askellus (?!). Olin todella yllättynyt. Eli kannattaa antaa ammattilaisen katsoa omaa askellusta, olisin ostanut aivan vääränlaiset kengät ja ihmetellyt kun jalat hajoaa. Onneksi nuo omat Niket soveltuvat kuulemma myös omalle askellukselleni. Normaalisti juoksen siis Niken Lunareclipseillä, mutta toisten hankinta oli välttämätöntä kun treenipäiviä tulee putkeen sen verran ettei vaimennukset ehdi palautua kengistä. Tänään testaan niitä ensimmäisen kerran, katsotaan tuleeko taas polvi kipeäksi (on tosin jo valmiiksi eilisen jäljiltä hieman hellä..). Voiu olla, että nuo Asicset vaihtuvatkin ykköskengiksi.
Tämän viikon torstain juoksu olisi tarkoitus vaihtaa töihin pöyräilyyn, tulee 15 km per siivu eli 30 km pöyräilyt päivään, ei paha :) Varsinkin kun sääkin näyttää suosivan, vaikka enhän ole sokerista..kai :D Juoksu sateella ei haittaa, mutta kyllä se vähän inhottaa kun aamusta on ihan märkä ja työpäivä edessä.
Ainiin viimeviikon saldo meinasi unohtua, kilometreja kertyi viime viikolla vähän vajaa 50. Punttitreeniä 1 kpl.
Emmi
maanantai 15. huhtikuuta 2013
Hola pitkästä aikaa!
Jo vain, tässä on joutunut hieman pakkolepuuttamaan itseä viimeviikolla.. Eli kaksi viikkoa sitten to kun lähdin lenkille, jalkoja _hieman_ painoi edellisen päivän pumppi, mutta sillä se lähtee millä on tullutkin periaate on toiminut ainakin tähän asti... No, lenkki ei ole tuntunut ikinä niin raskaalta, puuskutti ja puuskutti aivan kamalasti ja tuntui että jalat oli tehty lyijystä, lenkki ei siis ollut kuin 7 km. Lenkin jälkeen minut valtasi kamala väsy ja piti lähteä viemään parempaa puoliskoa kentälle kun hän ystävien kanssa suuntasi pidennetylle viikonlopulle Lontooseen...
Yöllä heräsin siihen, että oli aivan kamalan kylmä ja kolotti joka paikkaa, siinä melkein jo tiesin mistä on kyse, mutta kuumemittari näyttikin vain lukemia 36,8 (?!). Hetken jo ajattelin että mitäs ihmettä tämä nyt on. Alle tunnissa se kyllä kohosikin sinne 39 asteeseen.. Samalla kaavalla jatkettiin päivän verran ja mietinkin jo, että tälläkö tästä selvittiin, päivä kuumetta toinen jos kolmaskin lepoa ja lenkille! No ei aivan, vatsakipu ja ruokahaluttomuus jäivät. Ei muuta kun maanantaina lääkäriin ja tuloksena suolistotulehdus. Ei sitten alkuviikkoonkaan päässyt juoksemaan, ja pahin tuska oli henkinen tuska siitä, ettei päässyt liikkumaan. Olen todella huono sairastamaan ja yleensä kipeenäkin kyllä treenaan, TYHMÄÄ! Nyt päätin parantaa tapani ja levätä taudin pois, lepopäiviä kertyi siis pe-ke eli yhteensä 6.
Ja tottakai tämä piti sattua nyt kun olin yksin kotona reilu vuoden ikäisen energiaa täynnä olevan saksanpaimenkoiran kanssa... Onneksi on vanhemmat lähellä ja iskä haki meidät sinne!
Loppuviikko meni juoksun suhteen kuitenkin ihan mukavasti, hieman jalkoja kolottaa tällä hetkellä, mutta hyvällä tavalla. To kävin juoksemassa reilu 8 km, pe reilu 7 km ja la 17 km. Sunnuntaina oli rakas salipäivä ja infrapunasaunat päälle, tämän jälkeen kiinalaista ruokaa ja Djangoa katsomaan tennariin. ME LIKE! Kyllä liikunta vaan on yksi parhaista asioista tässä elämässä ja siitä pitää nauttia (kuina myös hyvä seura ja ruoka)! Nämä yhdistämällä ei voi sunnintai mennä pieleen!
Tänään pitkästä aikaa juoksumattotreeneihin, siellä saa aina huomata, että juuri kun luulet ettet jaksa enää kovempaa ja kappas taas jaksoin. Vaikka aurinko ei paista, pidetään mieli sitäkin aurinkoisempana, auttaa treeneihin kummasti ;)
Emmi
Jo vain, tässä on joutunut hieman pakkolepuuttamaan itseä viimeviikolla.. Eli kaksi viikkoa sitten to kun lähdin lenkille, jalkoja _hieman_ painoi edellisen päivän pumppi, mutta sillä se lähtee millä on tullutkin periaate on toiminut ainakin tähän asti... No, lenkki ei ole tuntunut ikinä niin raskaalta, puuskutti ja puuskutti aivan kamalasti ja tuntui että jalat oli tehty lyijystä, lenkki ei siis ollut kuin 7 km. Lenkin jälkeen minut valtasi kamala väsy ja piti lähteä viemään parempaa puoliskoa kentälle kun hän ystävien kanssa suuntasi pidennetylle viikonlopulle Lontooseen...
Yöllä heräsin siihen, että oli aivan kamalan kylmä ja kolotti joka paikkaa, siinä melkein jo tiesin mistä on kyse, mutta kuumemittari näyttikin vain lukemia 36,8 (?!). Hetken jo ajattelin että mitäs ihmettä tämä nyt on. Alle tunnissa se kyllä kohosikin sinne 39 asteeseen.. Samalla kaavalla jatkettiin päivän verran ja mietinkin jo, että tälläkö tästä selvittiin, päivä kuumetta toinen jos kolmaskin lepoa ja lenkille! No ei aivan, vatsakipu ja ruokahaluttomuus jäivät. Ei muuta kun maanantaina lääkäriin ja tuloksena suolistotulehdus. Ei sitten alkuviikkoonkaan päässyt juoksemaan, ja pahin tuska oli henkinen tuska siitä, ettei päässyt liikkumaan. Olen todella huono sairastamaan ja yleensä kipeenäkin kyllä treenaan, TYHMÄÄ! Nyt päätin parantaa tapani ja levätä taudin pois, lepopäiviä kertyi siis pe-ke eli yhteensä 6.
Ja tottakai tämä piti sattua nyt kun olin yksin kotona reilu vuoden ikäisen energiaa täynnä olevan saksanpaimenkoiran kanssa... Onneksi on vanhemmat lähellä ja iskä haki meidät sinne!
Loppuviikko meni juoksun suhteen kuitenkin ihan mukavasti, hieman jalkoja kolottaa tällä hetkellä, mutta hyvällä tavalla. To kävin juoksemassa reilu 8 km, pe reilu 7 km ja la 17 km. Sunnuntaina oli rakas salipäivä ja infrapunasaunat päälle, tämän jälkeen kiinalaista ruokaa ja Djangoa katsomaan tennariin. ME LIKE! Kyllä liikunta vaan on yksi parhaista asioista tässä elämässä ja siitä pitää nauttia (kuina myös hyvä seura ja ruoka)! Nämä yhdistämällä ei voi sunnintai mennä pieleen!
Tänään pitkästä aikaa juoksumattotreeneihin, siellä saa aina huomata, että juuri kun luulet ettet jaksa enää kovempaa ja kappas taas jaksoin. Vaikka aurinko ei paista, pidetään mieli sitäkin aurinkoisempana, auttaa treeneihin kummasti ;)
Emmi
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)